Vapaa
sivistystyö vaikuttaa yli miljoonaan suomalaiseen vuosittain
Vapaa
sivistystyö koostuu Suomessa viidestä oppilaitosmuodosta: kansalaisopistot,
kansanopistot, opintokeskukset, kesäyliopistot ja liikunnan koulutuskeskukset.
Oppilaitoksia on yhteensä yli 300, ja niissä opiskelee vuosittain noin miljoona
suomalaista.
Valtio tukee valtionosuuksien ja valtionavustusten
muodossa oppilaitoksia noin 164 miljoonalla eurolla vuodessa. Vapaan
sivistystyön oppilaitosten tunti- tai viikkosuoritteiden määrää on leikattu
viime vuosina rajusti. Kansanopistojen valtionosuutta on supistettu 9,8
prosenttia, kansalaisopistojen 5,5 prosenttia ja opintokeskusten 2,7 prosenttia
vuosina 2007-2012. Lisäksi esimerkiksi opintokeskusten laatu- ja
kehittämisavustukset ovat pudonneet kolmen viime vuoden aikana 39 prosenttia. Koulutuksen samanaikainen suuri kysyntä
edellyttäisi päinvastoin valtion tuen kasvattamista. Vapaan sivistystyön
oppilaitokset tuottavat 11-76 prosenttia enemmän koulutusta kuin mihin valtio
ohjaa tukea.
Vapaa sivistystyön koulutusmuodoilla on merkittävä
rooli ihmisten osaamistason nostamisessa, tietotaidon päivittämisessä sekä
osallisuuden, sosiaalisen pääoman ja aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä.
Vapaan sivistystyön arvo ei ole vain opintosuorituksissa vaan laajemmassa
sivistystyössä sekä elinikäisen oppimisen ja aktiivisen ja demokraattisen
kansalaisuuden mahdollistamisessa. Nämä ovat olleet suuria suomalaisia ja
pohjoismaisia vahvuuksia menneinä vuosikymmeniä, ja niin niiden tulee olla myös
tulevaisuudessa.
Valtiontuen
leikkaus vaarantaa opinnollisen tasa-arvon
Oppilaitokset rahoittavat merkittävän osan
koulutustarjonnasta kurssimaksuilla. Ne, jotka kipeimmin tarvitsisivat vapaan
sivistystyön opintoja, jäävät koulutuksen ulkopuolelle. Tämä on huono asia
elinikäisen oppimisen ja opinnollisen tasa-arvon näkökulmasta. Valtion
myöntämillä opintoseteleillä on voitu tilannetta jonkin verran korjata nuorten
ja maahanmuuttajien osalta.
Vapaan sivistystyön oppilaitosten valtiontuki on
sidottu indeksiin. Indeksikorotukset on nyt jäädytetty useammaksi vuodeksi,
joten oppilaitokset ovat menettäneet ja menettävät tätäkin kautta valtion tukea
toiminnalleen. Indeksien jäädytys nakertaa nimenomaan opintolaitosten
perusrahoitusta, mikä vaarantaa pitkän aikavälin toimintamahdollisuudet.
Lisää
rahoitusta nuorisotakuun toteuttamiseen
Vapaan sivistystyön oppilaitoksista kansanopistot ja
kansalaisopistot ovat saaneet nuorisotakuun toteuttamiseen 2 miljoonan euron
erillisen määrärahan. Valtion talousarvioon on lisätty nuorisotakuun
toimeenpanoon 60 miljoonaa euroa vuosittain nykyisen hallitusohjelman ajan.
Lisäksi nuorten aikuisten osaamisohjelmaa rahoitetaan kuluvana vuonna 27
miljoonalla eurolla ja vuosina 2014-2016 vuosittain 52 miljoonalla
eurolla. Kehysriihessä nuorisotakuun toteutukseen saatiin lisärahoitusta
ammatillisten koulutuspaikkojen lisäämiseen ja nuorten oppisopimuskoulutuksen
kehittämiseen.
Toimenpide-ehdotukset
1.
Nuorisotakuun toteuttamisessa vapaan sivistystyön
osaamista on hyödynnettävä paremmin.
Pudokkuus tulee kalliiksi. Opinto- tai työpolun ulkopuolelle jääneistä nuorista
80 % ei myöhemminkään jatka koulua. Mitä kauemmin nuori on sivussa
koulutuksesta, sitä epätodennäköisempää jatkaminen on.
2.
Vapaan sivistystyön lainsäädäntöä ja
rahoitusjärjestelmää tulee uudistaa
tavalla, jossa korjataan edellä mainittuja ongelmia. Työtä ollaan
käynnistämässä yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Uudistuksella
pitää kyetä korjaamaan suurimmat rahoitukseen liittyvät epäkohdat ja avaamaan
uusia mahdollisuuksia monimuotoiseen koulutus- ja opintotyöhön.
o
Kansalaisopistojen
tuntihinnoissa tulisi siirtyä yhden, nykyisin käytössä olevan korkeamman
yksikköhinnan käyttöön. Kunnallisten opistojen kustannuspohjat eivät ole tällä
hetkellä vertailukelpoisia, koska eri kunnissa niihin lasketaan mukaan eri
asioita. Kunnallisten ylläpitäjien tuki opistoille vaihtelee 0-55 %:n välillä.
Yksityisten opistojen saama kuntatuki on pääsääntöisesti nollasta muutamaan
tuhanteen euroon.
o
Kansanopistojen
ammatillisen koulutuksen erityisosaaminen tulee turvata, ja kansanopistoille
tulee antaa mahdollisuus hakea niitä yhteiskuntatakuun määrärahoja, jotka nyt
on varattu kuntien nuorisotyön ja työpajatoiminnan käyttöön. Näin kansanopistot
voivat vastata merkittävästä osasta nuorten uraohjausta ja valmennusta sekä
osallistua nuorison koulutustakuun, etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan
kehittämiseen.
o
Opintokeskusten
rahoitusmallia tulee uudistaa ennen muuta opintokerhotoiminnan osalta, ja
valtionosuuksien vajausta pitää korjata.
o
Avoimen
korkeakouluopetuksen järjestäminen on kesäyliopistoille kallista. Kesäyliopistojen
valtionosuuden vajetta tulee korjata.
3.
Lainsäädännön on tuettava uusien pedagogisten mallien
käyttöönottoa. Monimuoto- ja
verkko-opetuksen rahoitus tulee ratkaista opintoja tukevalla tavalla vapaassa
sivistystyössä.
VAPAA SIVISTYSTYÖ:
Kansalaisopistot
Suomessa on 189
kansalaisopistoa, jotka toimivat kaikkien nykyisten kuntien alueella tehden
laajasti yhteistyötä muiden alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa.
Kursseille osallistutaan vuosittain 1,1 miljoonaa kertaa. Opistojen määrä on
pienentynyt rakenteellisten muutosten seurauksena viimeisten 15 vuoden aikana
lähes sadalla. Kurssitarjonta elää yhteiskunnallisten muutosten myötä.
Opistotoiminta vastaa paikalliseen ja alueelliseen sivistystarpeeseen. Myös opiskelijat voivat vaikuttaa
opetustarjontaan esittämällä omia toiveitaan. Kansalaisopistot huolehtivat eri puolilla maata myös maahanmuuttajien
kotoutumis- ja suomen kielen opetuksesta. Kansalaisopistot ovat
merkittäviä alueellisia työllistäjiä. Laatu- ja kehittämistyö on osa opistojen
arkipäivää. Kansalaisopistopalvelut sijoittuvat tutkimus toisensa jälkeen
kunnan suosituimpien palveluiden joukkoon (Kuntaliiton kuntalaiskysely
2012).
Kansanopistot
Kansanopisto
on monipuolista koulutusta nuorille ja aikuisille tarjoava vapaan sivistystyön
oppilaitos. Kansanopistokampuksia Suomessa on 90, ja niillä on 83 ylläpitäjää.
Ruotsinkielisiä kampuksia on 18. Kansanopistojen koulutustarjonta ulottuu
vapaan sivistystyön pitkistä linjoista lyhytkursseihin, ammatilliseen perus- ja
lisäkoulutukseen, peruskouluun ja sen kymppiluokkiin sekä lukiokoulutukseen.
Kansanopistoissa opiskelee tänä lukuvuotena enemmän opiskelijoita kuin koskaan
niiden 125-vuotisen historian aikana.
Kansanopistot ovat osa suomalaista
koulutusjärjestelmää ja vahvistavat opinpolkuja erityisesti siirryttäessä
koulutusasteelta toiselle sekä myöhemmin mm. työurien ja elämän
murrosvaiheissa. Kansanopistoliike on tuonut voimakkaasti esille halunsa
sitoutua nuorisotakuun tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen.
Kasvavan tehtäväkenttänsä hoitamiseksi kansanopistot
saavat kuitenkin yhä vähemmän valtionrahoitusta. Kahden vuoden leikkaukset ovat
viemässä keskimäärin 20 % opistojen valtionosuuksista. Vakaa toimintaa
kehittävä rahoitus on saanut yhä enemmän lyhyen aikavälin harkinnanvaraisia
piirteitä. Tämä kehitys vaarantaa toiminnan nuorisotakuussa sekä
koulujärjestelmän nivelvaiheiden tukemisessa.
Opintokeskukset
Opintokeskukset (11) ovat valtakunnallisia,
järjestöllisen koulutuksen ja sivistystyön asiantuntijaoppilaitoksia, jotka toteuttavat
tehtäväänsä itsenäisesti ja yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa.
Opintokeskusten nykyinen rahoitusmalli kaipaa
uudistamista. Kurssitoiminnan rahoitus kattaa vain noin 60 % toteutetusta
koulutus- ja opintotoiminnasta. Opintokerhojen yksikköhinta ei ole kehittynyt
yli kymmeneen vuoteen, ja tällaisenaan sitä ei ole syytä jatkaa. Rahoitusmallia
tulee selvittää esimerkiksi ns. yksisuoritemallin pohjalta.
Opintokeskusten yksikköpohjaisesta rahoituksesta osa
siirrettiin harkinnanvaraiseen laatu- ja kehittämisrahoitukseen (LAKE)
edellisen lakiuudistuksen yhteydessä. Tavoitteena oli, että laatu- ja
kehittämisavustus mahdollistaisi toimintamuotojen joustavan ja pitkäjänteisen
kehittämisen. Laatu- ja kehittämisavustuksen nykyinen hallinnointimalli ei tue
kuitenkaan täysin avustuksen alkuperäisiä tavoitteita. Tästä johtuen
LAKE-rahoituksen siirtäminen takaisin OKM:ään ja sen mahdollinen siirtäminen
osittain yksikköhintapohjaiseen rahoitukseen olisi rahoituslain avaamisen
yhteydessä punnittava.
Kesäyliopistot
Yliopistojen ja
ammattikorkeakoulujen aluetoiminnan vähetessä kesäyliopistojen merkitys
alueellisena toimijoina 33 toimipisteessä ja 129 paikkakunnalla on entisestään
korostunut.
Kesäyliopistojen
toiminta osana avoimen korkeakouluopetuksen järjestelmää on avoimen ja
tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän kannalta tärkeää. Alueellista, sosiaalista
ja koulutuksellista tasa-arvoa kehitetään ja ylläpidetään harvaan asutussa
Suomessa viemällä avoimen korkeakouluopetuksen opintojärjestelmä ja sitä
tukevat tiedotus- ja opintoneuvontapalvelut paikkakunnille, joissa
yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla ei ole omia toimipaikkoja.
