VSY
Sijaintisi: Etusivu > VST > STRATEGIA > Liite: Toimintaympäristön kuvaus

Liite: Toimintaympäristön kuvaus

Vapaan sivistystyön toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa. Osa muutoksesta on kansallisia, osa kansainvälisiä.

Tekniikan kehitys

Merkittävin ihmiskunnan kehitykseen vaikuttanut seikka on ollut ihmisten kyky kehittää tekniikkaa avukseen. Jatkuva ja nopeutuva tekniikan kehitys helpottaa ihmisten elämää. Esimerkiksi koulutuk-sessa tekniikka auttaa voittamaan etäisyyksistä johtuvat oppimisen esteet ja tuo oppimiseen uusia mahdollisuuksia ja vaihtelua.

Tekniset apuvälineet auttavat työssä, oppimisessa ja kansalaistoiminnassa. Samalla tekniikka hallitsee meitä yhä enemmän. Ihmiset elävät yhä enemmän jatkuvassa online-tilassa. Yksityisyyden sfääri kapenee ja työn, perhe-elämän ja vapaa-ajan rajat häviävät. Olemme siirtymässä ubiikkiyhteiskuntaan, jossa älykkäät tunnistimet yhdistelevät ihmisiä ja asioita helpottaen monia käytännön toimintoja.
Ubiikkiyhteiskuntaan liittyy kuitenkin monia on-gelmallisia kysymyksiä. Ongelmia syntyy mm. tietoturvan ja yksityisyyden suhteen. Problemaattinen asia liittyy myös tasa-arvoon. Ovatko yhteiskunnan palvelut kaikkien käytettävissä ja onko toisilla enemmän tietoa kuin toisilla ja siten mahdollisuus hyödyntää toisia paremmin yhteiskunnallista tietovarastoa? Syntyykö ihmisten välille digitaalisia kuiluja? Pysyykö lainsäädäntö kehittyvän teknologian mukana?

Vapaa sivistystyö voi hyödyntää monella tavalla uuden tekniikan mahdollisuuksia. Niistä on paljon apua omaehtoisessa oppimisessa ja vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa.

Globalisaatio

Maapalloistuminen on viime vuosikymmenten aikana koskettanut koko ihmiskuntaa. Tekniikan kehitys on mahdollistanut ihmisten, pääomien, tavaran ja palvelujen nopean liikkumisen rajojen yli. Maapallon eri osien keskinäinen riippuvuus, vuorovaikutus ja yhteistyö ovat lisääntyneet ta-loudessa, tuotannossa, yhteiskuntakehityksessä, viestinnässä ja ihmisten välisessä toiminnassa. Ihmisillä on enemmän valinnanmahdollisuuksia koulutuksen, työelämän ja elämänvalintojen suh-teen kansallisesti ja kansainvälisesti.

Suomi on hyötynyt globalisaatiosta taloudellisesti, henkisesti ja kulttuurisesti. Suomi on nykyisin monella tavalla erilainen maa kuin esimerkiksi 1970-luvulla. Globalisaatiolla kaikkine erilaisine ilmiöineen ja vaikutuksineen on tässä iso merkitys.

Maapalloistuminen ja samanaikainen Euroopan yhdentyminen ovat kutistaneet kansallisen tason roolia ihmisten ja yhteiskuntien elämässä ja korostaneet vastaavasti paikallisen asemaa aluekent-tien voimatasapainossa. Kun valtion henkinen ja lainsäädännöllinenkin ote kirpoaa monissa asioissa, kansalaisten henkinen liikkumatila kasvaa. Kan-salainen on entistä enemmän yksilö, joka määrit-tää itse omaa elämäänsä ilman valtion kaitsevaa ohjausta ja määräyksiä.

Paikallisuus on ollut yksi suomalaisen vapaan sivistystyön ja kansalaisyhteiskunnan keskeisistä menestystekijöistä. Ihmiset ovat kylissä ja kaupunginosissa osallistuneet, oppineet, toimineet ja vaikuttaneet haluamallaan tavalla. Ideat ovat lähteneet ihmisten toiveista ja tarpeista. Oppiminen on paikallisyhteisösidonnaista, vaikka teemat ja aihe-piirit voivatkin olla globaaleja tai ylikulttuurisia.

Vapaan sivistystyön henkinen koti on paikallisella tasolla, ihmisten yhteisöissä. Siksi paikallisuuden henkinen vahvistuminen nostaa vapaan sivistys-työn arvoa ja merkitystä ihmisten elämässä.

Ympäristö ja ilmastonmuutos

Ilmaston lämpeneminen muuttaa ihmisten elämää kaikkialla maapallolla. Ihmiset ja kansakunnat joutuvat sopeutumaan suuriinkin muutoksiin. Monet joutuvat lähtemään veden alle joutuneilta kotiseuduiltaan. Kuivuus autioittaa toisia osia maapalloa. Makea vesi loppuu eräitä alueilta. Saastuneet maat ja vedet muuttavat miljoonien ja miljoonien ihmisten elinoloja.

Kansainvälinen keskustelu ympäristö- ja ilmastonmuutoksesta on osoittanut, että ihmiskunta ei ole valmis tekemään vapaaehtoisesti kovinkaan paljon. Oletettava kehityssuunta on, että Ilmastonmuutos heijastuu välillisesti vapaaseen sivistystyöhön. Matkustaminen voi mennä kiintiöpohjalle, jolloin omaehtoinen yhteisöllinen oppiminen valtakunnallisesti ja alueellisesti pitää miettiä aivan uudella tavalla. Saatamme palata vanhaan "hyvään" aikaan, jolloin kokoonnuttiin paikallisesti ja alueellisissa ja valtakunnallisissa riennoissa oltiin mukana vain valikoidusti. Tieto-tekniikan avulla voidaan korvata paljon turhaa liikkumista. Nonformaali oppiminen menee teknisiin oppimisympäristöihin ja kokoukset pidetään netissä. Turhia papereita ei lähetetä pitkin maata. Toiminnot siirtyvät kaikilta mahdollisilta osin nettiin. Joukkoja johdetaan virtuaalisesti, vähemmän kasvokkain. Maahanmuuttajia tulee mukaan vapaan sivistystyön opintoihin aivan eri mittaluokassa kuin tällä hetkellä. Mielenkiintoiset ajat odottavat vapaan sivistystyön toimijoita tulevina vuosi-kymmeninä.

Väestön ikääntyminen

Väestö ikääntyy Euroopassa ja Japanissa. Tämä muuttaa yhteiskuntien luonnetta, koska asukkaat, päättäjät, oppijat, toimijat ja kuluttajat ovat ny-kyistä keskimäärin ikääntyneempiä. Ikääntyminen sinällään ei ole ongelma. Iäkkäät ovat yhtä arvok-kaita ihmisiä kuin lapset ja nuoretkin. Väestön ikääntyminen vaatii meiltä kuitenkin uuden oppi-mista. Muutos on henkis-kulttuurisesti iso.

Suomalaiset ovat viime vuosikymmenet vanhentuneet ja vanhenevat tulevaisuudessakin Euroopan nopeimmin. Eläkkeensaajia oli vuoden 2011 lopussa 1 419 213 henkilöä. Yli 65-vuotiaiden prosenttiosuus kasvaa Suomessa 41 prosenttia vuosina 2008-2020, kun Hollannissa vastaava lukema on 39, Norjassa 35, Ruotsissa 28, Britanniassa 22 ja Saksassa 13. Reilun kymmenen vuoden kuluttua Suomessa on yli 63-vuotiaita 650 000 enemmän kuin tänä päivänä. Eläkeikäisiä on tuolloin jo yli 1,4 miljoonaa. Samalla 15-63-vuotiaiden määrä (pro-senttiosuus) vähenee 5 prosenttia, kun se Saksassa vähenee 3 prosenttia ja Ruotsissa kasvaa 1 prosentin. Kovin pudotus on Virossa ja Puolassa: 7 ja 6 prosenttia. Muista maailmankolkista vain Japanin harmaantuminen on Eurooppaa nopeampaa.

Ikääntyminen ja maan sisäinen muuttoliike vähentävät väestön määrää syvältä maaseudulta ja lisäävät sitä kasvukeskusten läheisyydessä. Suomalaiset harmaantuvat kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Vastaavasti eniten väestönkasvua on tulossa pääkaupunkiseudulle ja pääkaupunkiseudun kehyskuntiin.

Suomessa koettiin vuonna 2010 historiallinen hetki, kun työikäisen väestön eli 15-64-vuotiaiden määrä alkoi ensimmäisen kerran maan historiassa laskea. Toisin sanoen työelämästä poistuu enemmän väkeä kuin sinne tulee. Tähän saakka työikäisen väestön määrä on jatkuvasti kasvanut. Työvoiman määrä on tällä hetkellä noin 3 550 000. Kun käänne tapahtui vuonna 2010, väestöennusteen mukaan suunta ei pysähdy ennen vuotta 2035. Työikäisen väestön määrä vähenee Suomessa seuraavan 10 vuoden aikana 200 000:lla. Se tarkoittaa, että ennen pitkää elätettäviä eli alle 15-vuotiaita ja yli 64-vuotiaita on enemmän kuin elättäjiä. Vanhushuoltosuhde, yli 64-vuotiaiden suhde työikäisiin, tulee olemaan Euroopan huonoin viimeistään vuonna 2025. Osaselityksenä on se, että meillä suurten ikäluokkien koko eli toisen maailmansodan jälkeen syntyneiden määrä on suhteellisesti suurempi kuin muissa maissa.
Väestön keskimääräisesti ikääntyessä vanhenevat myös vapaan sivistystyön opiskelijat. Vapaa sivis-tystyö hyötynee kehityksestä. Koulutetut suomalaiset eivät suorita eläkkeellä akateemisia tutkintoja kuin poikkeustapauksissa. Mutta opiskelua he eivät lopeta. Luonteva paikka itsensä sivistämiselle on vapaan sivistystyön kurssi itseopiskelun ohella.

Julkisen talouden haasteet

Valtio ja kunnat velkaantuvat, koska julkisen sektorin tulot eivät riitä kattamaan kasvaneita meno-ja. Valtion velka ylittää 100 miljardia euroa. Julki-sen talouden suurin haaste on kestävyysvaje eli talouden perusta ei ole pitkäaikaisesti kestävällä pohjalla. Menorakenne on liian suuri tulokerty-mään nähden. Julkisen talouden velkaantumisen syyt ovat monet. Talouden globalisaatio on vienyt Suomesta paljon työpaikkoja. Kansainvälinen verokilpailu estää verotuksen merkittävän kiristämisen. Väestön ikääntyminen lisää terveys- ja sosiaalimenoja. Rakenteellinen työttömyys pitää ison joukon ihmisiä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella jne.

Vapaa sivistystyön saa julkista tukea valtion talousarviosta sekä kunnilta. Tukea on leikattu viime vuosina osana kansallisia säästötalkoita. Iso kysy-mys kuuluu, miten vapaan sivistystyön rahoitus kehittyy lähivuosina. Julkisen tuen supistuminen kaventaa koulutustarjontaa ja nostaa opetusmak-suja, mikä pudottaa osan kansalaisista pois vapaan sivistystyön opinnoista. Tällä on koulutuksellista tasa-arvoa heikentävä vaikutus. Samalla ihmisten omaehtoinen opiskelu, joka on ollut yksi Suomen menestystekijöistä, vähenee.

Koulutusasteen nousu

Suomalaisten koulutustaso on noussut nopeasti. Kun vuonna 1970 ylioppilastutkinnon suoritti 18 280 nuorta, vuonna 1990 heitä oli 27 469 ja vuonna 2011 jo 32 413. Yliopistoissa opiskeli 112 921 nuorta vuonna 1990 ja 168 983 vuonna 2011. Keskiasteen tutkinnon oli vuoden 2010 lopussa suorittanut 1 758 056 eli 39,2 prosenttia yli 15 vuotta täyttäneistä. Korkea-asteen tutkinto oli 1 246 847 eli 27,8 prosentilla yli 15-vuotiaista. Perusasteen jälkeistä koulutusta ei ollut 1 482 696 yli 15-vuotiaalla suomalaisella eli 33 prosentilla.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vapaan sivistystyön koulutukseen osallistui 1 648 969 aikuista vuonna 2010. Muuhun tutkintoon johtamattomaan aikuiskoulutukseen osallistui samana vuonna 5762 950 ihmistä, joista ammatilliseen lisäkoulutukseen 117 599, työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen 66 789, työnantajan tilaamaan koulutukseen 224 574, avoimeen korkeakouluopetukseen 60 460 ja muuhun koulutukseen 93 528 eli yhteensä 2 211 919. (Tilastokeskus.)

Kaupungistuminen ja taajamoistuminen

Neljä viidestä suomalaisesta asuu taajamassa. Suomalaiset ovat keskittyneet pienelle alueelle, sillä taajamien yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on vain vajaat 2 prosenttia koko maan pinta-alasta.

Pienimpien taajamien lukumäärä on jatkuvasti vähentynyt ja yli 20 000 asukkaan taajamien määrä kasvanut. Taajamien määrä on vähenty-nyt sitä mukaa, kun suomalaiset ovat kaupun-gistuneet. Kun Tilastokeskus määritteli ensim-mäiset taajamat vuonna 1960, taajamia oli yh-teensä 1 137. Vuonna 2010 taajamia oli enää 735.

Taajamien vähentymistä selittää väestön keskittyminen pienistä taajamista suurempiin, jolloin pienimmät taajamat menettävät väkeä ja katoavat kartalta. Samanaikaisesti suuret kasvukeskukset sulauttavat laajentuessaan läheisiä taajamia itseensä.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja kuntien kasvavat kustannukset asettavat uusia tavoitteita yhdys-kuntarakenteen tiivistämiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa väestöstä tullee asumaan asutustihentymissä, jotka ovat tiiviisti rakennettuja ja asuttuja.

Kulttuurinen moniarvoisuus ja monikulttuurisuus

Yhtenäiskulttuuri on hävinnyt pitkälti Suomesta, mutta tulevina vuosikymmeninä se katoaa lopulli-sesti. Tilalle tulee monikulttuurisuus, kulttuurinen eriytyminen ja erilaiset kulttuuriset alaryhmät.

Syynä on ihmisten elämänarvojen ja -tapojen eriytyminen. Nuoret uskaltavat olla yksilöllisiä. Sosiaalinen paine ei rajoita heidän arvovalintojaan eikä elämäntaparatkaisujaan samalla tavalla kuin vielä 1940- ja 1950-luvulla syntyneillä. Nykyaika tarjoaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään erilaisissa kulttuurisissa ja yhteisöllisissä konteksteissa.

Nousussa olevia arvoja ovat yksilöllisyys, itsensä toteuttaminen, harrastukset ja terveys. Kun yksi-löllisyyden ja yksilöllisten valintojen arvostus sekä erilaiset kulutusmahdollisuudet kasvavat, postmodernit yksilöt saavat tehdä ja joutuvat tekemään elämänvalintojaan aikaisempaa riippumattomammin perinteiden, suvun ja vanhempien vaikutuksesta. Sallivuus ja suvaitsevaisuus lisääntyvät ja antavat tilaa erilaisille vapauksille.

Postmodernien ihmisten elämäntyylit ovat liuku-via, kokeilevia ja yksilöllisesti (ei kuitenkaan aina tietoisesti) valittuja ja elämänvaiheen mukaan vaihtuvia. Kaveripiirin, median ja instituutioiden kuten koulun ja yhdistysten merkitykset identiteetin rakennuspuiden ja aikuistumisen mallien lähteenä korostuvat.

Maahanmuuttajat tuovat mukanaan oman kulttuurinsa ja erilaiset tapansa ja arvostuksensa. Tällä hetkellä monet maahanmuuttajat elävät omissa yhteisöissään, eikä tästä ilmiöstä varmaan päästä helposti eroon, mutta samanaikaisesti maahanmuuttajat integroituvat yhä enemmän myös osaksi kantaväestön yhteisöjä. Yhteinen peruskoulu ja yhteiset koulukaverit ovat hyvä ja luonteva kotouttaja suomalaisessa yhteiskunnassa. Kantaväestö tuskin omaksuu maahanmuuttajien arvoja ja kulttuuria, mutta maahanmuuttajien kulttuuri näkyy yhteiskunnassa sitä selkeämmin, mitä enemmän heitä asuu maassa. Tästä syntyy kulttuurinen rikkaus ja monimuotoisuus. Vapaan sivistystyön ja kansalaisyhteiskunnan kautta se leviää myös paikallisiin yhteisöihin musiikin, teatterin, liikunnan ym. kautta.
Monikulttuurisuus rikastuttaa vapaata sivistystyötä. Erilaiset kulttuuriset ryhmät voivat toteuttaa itseään omaehtoisissa opinnoissa ja toiminnoissa, saada äänensä kuuluville ja kokea osallisuutta. Tämä on parasta ja luontevinta monikulttuurisuustyötä, mitä yhteiskunnassa voi tehdä kouluopetuksen ohella.

Uudenlainen osallistuminen

Mikä saa ihmiset lähtemään mukaan omaehtoi-seen oppimiseen vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ja kansalaistoimintaan? Mikä motivoi heitä? Näihin kysymyksiin joutuvat vapaan sivistystyön tekijät vastaamaan yhä huolellisemmin ja analyyttisemmin.

Osallistuminen tullee olemaan jatkossakin hyvin kasautuvaa. Vetäytyviä kansalaisia on vaikea saada mukaan yhteisiin rientoihin. Lisäksi osa väestöstä on syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytynyt. He ovat vapaan sivistystyön kannalta vaikea kohderyhmä.

Millä tavalla perhekäsityksen ja asumistavan muuttuminen heijastuvat vapaaseen sivistystyöhön? Tiivis ydinperhe, uusioperhe ja miljoona sinkkutaloutta ovat erilaisia elämän perusyksikköjä. Millä tavalla tällainen eriytyminen vaikuttaa mukanaoloon, sitoutumiseen ja motivoitumiseen vapaan sivistystyön opintoihin ja muuhun toimintaan?

Vapaa sivistystyö voi toimia siltana eri yhteiskun-ta-, sosiaali- ym. ryhmien välillä. Vapaan sivistys-työn opinnoissa ja toiminnoissa ei kysytä, eikä ainakaan pitäisi kysyä, oletko töissä vai et, missä asut, paljonko ansaitset, onko sinulla puolisoa tai elämänkumppania, oletko hetero- vai homoseksuaali. Olennaista on, että ihminen on mukana aitona yksilönä, joka haluaa oppia, kasvaa ja kehittyä.

Siirry sivun alkuun
Share/Bookmark

 

Siirry sivun alkuun suomeksi på svenska in english VSY/SBO