VSY
Sijaintisi: Etusivu > Tietolaari > RAPORTIT JA SELVITYKSET > Koulutuksen arviointi

Koulutuksen arviointi

Koulutuksen arviointineuvosto on toteuttanut opetusministeriön pyynnöstä kolme vapaata sivistystyötä koskevaa arviointihanketta 2005-2009:



Vapaan sivistystyön oppilaitosrakenne ja palvelukyky


Emeritusprofessori Tapio Vahervan johdolla Koulutuksen arviointineuvosto suoritti vapaasta sivistystyöstä arviointia kahdessa vaiheessa: ensimmäinen vaihe ajoittuu vuosiin 2004-2005 ja toinen vaihe vuosiin 2006-2007. Ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin vapaan sivistystyön oppilaitosverkoston rakennetta, toimintaedellytyksiä ja palvelukykyä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1998 lakimuutoksen. Neuvoston julkaissut raportin Vapaan sivistystyön oppilaitosrakenne ja palvelukyky maaliskuussa 2006.

Arviointineuvoston mukaan alan oppilaitosten tulisi lisätä keskinäistä yhteistyötään sekä selkeyttää työnjakoaan ja toimintojen koordinointia. Oppilaitosten yhdistystymisen heikkoutena nousi esiin alueellisuuden painottuminen (paikallisuuden sijaan), etäisyyden kasvaminen osallistujiin ja muihin kuntalaisiin, eri alueiden asukkaiden eriarvoistuminen sekä toiminnan kasvava jäykkyys.

Arviointiryhmä korostaa, että valtakunnassa tapahtuva alueellinen erilaistuminen ja aktiiviväestön kasautuminen tietyille alueille merkitsee uusia haasteita vapaalle sivistystyölle.

>> Raportti Vapaan sivistystyön oppilaitosrakenne ja palvelukyky (29.3.06)

>> Tiedote Vapaan sivistystyön oppilaitosten tarkistettava työnjakoaan (30.3.06)



Vapaan sivistystyön vaikuttavuus ja suuntaviivaopinnot


Koulutuksen arviointineuvosto arvioi vapaan sivistystyön ohjausmuotojen toimivuutta ja vaikutuksia aliedustettujen ryhmien osallistumiseen ja painopisteiksi määriteltyjen sisältöalueiden osuuteen sekä vapaan sivistystyön roolia aktiivisen kansalaisuuden edistäjänä.

Arviointiraportin mukaan päätös suuntaviivaohjauksesta ja -opinnoista on merkittävä koulutuspoliittisena linjaus, vaikka oppilaitosten suhtautuminen koulutuksen suuntaamiseen vaihtelee paljon. Osa oppilaitoksista on nähnyt suuntaviivaopinnoissa merkittävää lisäarvoa ja niiden on katsottu sopivan hyvin oppilaitoksen profiiliin. Osa oppilaitoksista ei ole reagoinut ohjaukseen, vaan on kokenut suuntaviivat epäselvinä tai tarpeettomina. Suuntaviivaopintojen puuttumisen syynä voi olla myös oppilaitosten vähäiset voimavarat ja rahoituksen puute.

>> Raportti Vapaan sivistystyön vaikuttavuus ja suuntaviivaopinnot (27.9.07)

>> Tiedote Pysyvä rahoitus aikuiskoulutuksessa aliedustettujen ryhmien koulutukseen (27.9.07)



Vapaan sivistystyön opetushenkilöstön kelpoisuus, osaaminen ja työolot

Koulutuksen arviointineuvoston kolmannessa vapaata sivistystyötä koskevassa hankkeessa arvioitiin alan oppilaitoksissa opetustehtävissä toimivien kelpoisuutta, osaamista ja työoloja. Arviointi perustuu opetushenkilöstölle, rehtoreille ja ylläpitäjille tehtyyn kyselyyn ja ryhmähaastatteluihin.

>> tiivistelmä

>> raportti Vapaan sivistystyön opetushenkilöstön kelpoisuus, osaaminen ja työolot (27.1.2010)


Tiivistelmä tuloksista

Poikela, E., Granö, M., Keurulainen, H., Kuusipalo, P., Silvennoinen, P., Jokinen, J., Knubb-Manninen, G. & Silvennoinen, H. 2009.

Vapaan sivistystyön opetushenkilöstön kelpoisuus, osaaminen ja työolot. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 42.

ISSN 1795-0155 (painettu), ISSN 1795-0163 (verkkojulkaisu, pdf)
ISBN 978-951-39-3785-0 (painettu), ISBN 978-951-39-3787-4 (verkkojulkaisu, pdf)

Arviointi perustuu opetusministeriön Koulutuksen arviointineuvostolle antamaan toimeksiantoon. Arviointikohteet ovat: (1) vapaan sivistystyön opetushenkilöstön peruskoulutus ja kelpoisuus sekä niissä tapahtuneet muutokset, (2) vapaan sivistystyön opetushenkilökunnan osallistuminen osaamistaan parantavaan täydennyskoulutukseen ja henkilöryhmien väliset erot osallistumisessa, (3) opetushenkilökunnan asema, osaaminen ja työolot suhteessa vapaan sivistystyön kehittyviin tehtäviin, toiminnan kehittämistarpeisiin sekä kehittämispolitiikan toimeenpanoon, (4) opetushenkilökunnan käsitykset oppilaitosten sivistystehtävästä.

Lisäksi tarkastellaan vapaan sivistystyön opetushenkilökunnan aseman, määrän ja rakenteen muutosta 1990-luvun jälkeen, sekä opetushenkilökunnan työolojen muutosta suhteessa eri oppilaitosmuotojen tehtäviin, toiminnan volyymiin, kohderyhmiin ja yleiseen kehittämispolitiikkaan.

Arvioinnissa ovat mukana kaikki vapaan sivistystyön oppilaitosmuodot: kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset ja opintokeskukset. Empiirinen aineisto arvioinnin pohjaksi on koottu kyselyllä, johon on osallistunut kaikkiaan 1744 vapaan sivistystyön päätoimista opettajaa, tuntiopettajaa, rehtoria ja oppilaitosten ylläpitäjää. Tuloksia tarkastellaan vastaajaryhmittäin ja oppilaitosmuodoittain.

Tuntiopetusta antavat opettajat ovat muodolliselta kelpoisuudeltaan kirjavaa joukkoa. Kelpoisuudeltaan yhtenäisin ryhmä ovat rehtorit ja oppilaitosten johtajat, jotka täyttävät hyvin kelpoisuusvaatimukset. Päätoimisten opettajien kelpoisuudessa on parantamisen varaa. Rehtoreista yhdeksän kymmenestä, päätoimisista opettajista neljä viidesosaa ja (kyselyyn valituista) tuntiopettajista puolet on suorittanut pedagogiset opinnot.

Vapaan sivistystyön rehtoreiden mahdollisuudet vaikuttaa omaan työntekoon ovat erittäin hyvät. Tuntiopettajien mahdollisuudet vaikuttaa työtehtäviinsä ovat yleisesti ottaen vähintäänkin hyvät, paikoin jopa erittäin hyvät. Oppilaitosten ylläpitäjien ja rehtoreiden käsitys opetushenkilöstön koulutusmahdollisuuksista on selvästi parempi kuin opetushenkilöstöllä itsellään. Tuntiopettajien mahdollisuudet päästä työnantajan kustantamaan koulutukseen eivät ole läheskään riittävän hyvät.

Vapaan sivistystyön päätoimiset opettajat osallistuvat kohtalaisen yleisesti tiimityöhön. Sen sijaan kansalaisopistojen ja kesäyliopistojen tuntiopettajat ovat käytännöllisesti katsoen tiimityön ulkopuolella. Oppilaitoksen johdon olisi opittava näkemään opetushenkilöstön osallistaminen tiimityöhön yhtenä keinona vahvistaa vapaan sivistystyön yhteisöllistä luonnetta. Vapaan sivistystyön päätoimiset opettajat saavat kohtuullisen hyvin tukea työssä ilmenevissä vaikeuksissa. Tuntiopettajien mahdollisuuksia saada tukea työssä ilmenevissä vaikeuksissa on syytä kohentaa.

Opetushenkilöstön omaa osaamista koskevien arvioiden perusteella voidaan monien osaamisalueiden olevan vapaassa sivistystyössä hyvällä tasolla. Parhaiten opettajat hallitsevat opetussisällöt sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot. Hyvää tasoa ovat oppimisen ohjaus- ja arviointitaidot, perehtyneisyys oman oppilaitoksen tavoitteisiin ja strategioihin sekä sopeutumiskyky uusiin työtehtäviin ja työtilanteisiin. Kohtuullisella mutta jossain määrin kehittämistä kaipaavalla tasolla ovat opiskelijoiden erilaisten lähtökohtien tuntemus, innovaatiokyky ja innovointihalu sekä kehittymiskyky asiantuntijana. Suurimmat puutteet ovat aikuispedagogiikan tuntemuksessa, verkkopedagogisissa taidoissa ja monikulttuuurisessa osaamisessa. Opetushenkilöstöstä vain viidennes arvioi aikuispedagogiikan tuntemuksensa hyväksi. Erityisesti tuntiopettajien keskuudessa aikuispedagogiikan tuntemus on vähäistä. Sen enempää päätoimiset kuin tuntiopettajatkaan eivät pidä omaa verkkopedagogiikan osaamistaan hyvänä. Kaikissa henkilöstöryhmissä verkkopedagogiikan hyvin hallitsevien osuus on korkeintaan noin neljäsosa. Kansanopistoja lukuun ottamatta monikulttuurinen osaaminen on vapaan sivistystyön oppilaitoksissa vähäistä. Myös moniammatillisen ja työelämän kanssa tehtävän yhteistyön edellyttämä osaaminen on liian vähäistä.

Oppilaitosten henkilöstöryhmät ja ylläpitäjät pitävät sivistystehtävää tärkeänä, ja opetushenkilöstö on tuntiopettajia myöten vahvasti sitoutunut työhönsä, mikä luo hyvän pohjan vapaan sivistystyön ja oppilaitosten kehittämiselle. Henkilöstö arvostaa vapaata sivistystyötä ja uskoo sen tarpeellisuuteen myös tulevaisuudessa.

Siirry sivun alkuun
Share/Bookmark

 

Siirry sivun alkuun suomeksi på svenska in english VSY/SBO