Elinikäinen oppiminen, vapaa sivistystyö ja kansalaisyhteiskunta -konferenssin avauspuhe
Opetusministeri Maija Rask
Elinikäinen oppiminen, vapaa sivistystyö ja kansalaisyhteiskunta -konferenssin avauspuhe
19.9.1999 klo 13.30 Turku
Arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat.
Minulla on suuri ilo suomen opetusministeriön puolesta toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi syksyiseen Turkuun. Euroopan unionin opetusneuvoston puheenjohtajana ja komission tuella saamme emännöidä tämän eurooppalaisen opetusalan konferenssin. Minusta on erityisen mieluisaa nähdä, että läsnä on ihmisiä kaikkialta Euroopasta sekä hallitustensa että eri kansalaisjärjestöjen edustajina.
Aikuiskoulutuksella on tärkeä merkitys kaikkialla Euroopassa. Me suomalaiset olemme olleet ylpeitä omasta aikuiskoulutusjärjestelmästämme. Elinikäinen oppiminen, vapaa sivistystyö ja kansalaisyhteiskunta ovat aikuiskasvatuksen kolme pääulottuvuutta.
Elinikäinen oppiminen ei ole uusi käsite. "Oppia ikä kaikki". Todettiin jo vanhassa suomalaisessa sananlaskussa. Koska aiemmin nuorena saadulla koulutuksella tultiin toimeen jopa elinikä, ei ollut suurta tarvetta lisäkoulutukseen. Muutosten määrä ja nopeus ovat nyt kuitenkin aivan toista kuin ennen. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Työn sisällöt muuttuvat. Myös kansalaisina ja lähimmäisinä ihmiset ovat uudenlaisten tilanteiden edessä.
Koska elämänkaaresta suurin osa on aikuisuutta, on aikuiskoulutus elinikäisen oppimisen strategioissa ratkaisevassa asemassa.
Elinikäinen oppiminen ei oleva vain koko iän kestävää koulutusta lapsuudesta vanhuuteen. Ihminen oppii kaiken aikaa. Tälle -myös arkielämän oppimiselle - annetaan arvo sinänsä. On aiheellista miettiä, miten erilaisissa yhteyksissä ä tapahtuvaa oppimista voitaisiin hyödyntää "virallisen" oppimisen tilanteessa : kouluissa ja oppilaitoksissa.
Euroopan valtioiden menestys piilee yhteiskunnallisessa demokratiassa ja poliittisessa vakaudessa. Aktiivinen, toimiva ja itsenäisesti ajatteleva kansalainen on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Samalla hän on aidosti kansalaisyhteiskunnan rakentaja tukipilari.
Pohjoismaisen vapaan sivistystyön idea rakentuu valistuksen ja humanismin sivistysihanteiden varaan. Alun perin vapaan sivistystyön idea käsitettiin Suomessa siten, että sivistyminen on vapaa, päättymätön prosessi, johon kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on oikeus. Tavoitteena on ihmisen kokonaispersoonallisuuden kasvu.
Pohjoismaisessa kansansivistyksessä kansaliikkeillä ja kansalaisjärjestöillä on keskeinen asema. Kansalasisjärjestöt, poliittiset puolueet, ammattiyhdistysliike, aktiiviset päättäjät ja kansalaiset ryhtyivät järjestämään erilaisia oppimismahdollisuuksia. Syntyi moninaisten oppimistoimintojen kudelma, joka nyt muodostaa vapaan sivistystyön sisällön. Toiminnan organisoiminen ja erityisesti suhde valtioon johti oppilaitosten perustamiseen. Konferenssin ohjelmaan kuuluvien opintokäyntien yhteydessä voitte tutustua joihinkin oppilaitoksiin.
Vapaa sivistystyö Suomessa ja muissa pohjoismaissa huolehtii pitkälle väestön sivistystarpeista. Se edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa ja demokratiaa ja on lisännyt kansainvälistä vuorovaikutusta. Olen iloinen, että tasavallan presidentti Martti Ahtisaari osallistuu konferenssiin ja pohtii demokratian ja kansalaisyhteiskunnan merkitystä Euroopan tulevaisuuden kannalta.
Nyky-yhteiskuntamme asettaa pohjoismaiselle vapaan sivistystyön mallille uusia vaatimuksia. Vapaan sivistystyön tehtävät on kytkettävä tämän päivän eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan olemukseen. Tässä konferenssissa tulemme pohtimana, mitkä ovat vapaan sivistystyön todelliset vaikutusmahdollisuudet nyky-Euroopassa.
Usein koulutukselle annetaan vain välineellisen rooli, eräänlaisen palvelijan tehtävä. Tällöin unohdamme, että oppiminen on ihmisen perusominaisuus. Oppimisella on myös itseisarvo. Tarvitsemme yhä enemmän pohdinnan ja ajattelun voimaa, tietoisuutta itsestämme sekä oman elämän hallintataitoja.
Iltapäivälehdet ja televisio eivät korvaa laaja-alaista kansansivistystyötä. Suomalaiseen vapaan sivistystyön ihanne on aktiivinen ja sivistynyt kansalainen, joka turvaa demokratian ja tasa-arvoon. Vaikka kansansivistystyön alkuaikojen aatteellisuus ja ihanteellisuus on muuttanut muotoaan, on kansalaiskasvatuksella nyt sosiaalinen tilaus. Päätösvaltaa on siirretty keskushallinnosta alue- ja paikallistasolle. Poliittiset päättäjät tekevät mittavia taloudellisia päätöksiä. Jotta tämä päätöksenteko ei keskittyisi vain "ammatti-ihmisille", luottamushenkilöt tarvitsevat jatkuvaa tietojen päivitystä. Ekologiset kysymykset koskettavat tavallista ihmistä entistä useammin. Ratkaisujen pohjaksi tarvitaan tietoa. Näihin kysymyksiin liittyykin konferenssimme kolmas käsite kansalaisyhteiskunta.
Se on teemoista uusin ja samalla kiistanalaisin. Vapaata sivistystyötä nimitetään usein "kansalaisyhteiskunnan kouluksi." Tällöin kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan kaikkea sitä vapaaehtoista ja taloudelliseen voittoon pyrkimätöntä yhteisyötä. Yhteisöllinen toiminta perustuu yhteisyyden tunteeseen, yhteisöllisiin tapoihin ja perinteisiin ja viime kädessä moraaliin.
Pohjoismaisen demokratian kansalaisyhteiskunnan juuret ovat 150 vuotta vanhat. Sen perusmuoto oli vapaaehtoisuudesta lähtevä paikallinen yhdistys.
Ihmiset eivät enää hakeudu kansalaisjärjestöihin koko elämänsä ajaksi - kuten vielä jokin vuosikymmen sitten. Uskon silti, että ihmiset haluavat elää, toimia ja vaikuttaa yhdessä .On mahdollista, että 200-luvun alku on uusyhteisöllisyyden aikaa. Nyt tarvitaan aikuiskoulutusta ja vapaata sivistystyötä.
Olemme halunneet liittää konferenssin teemoihin läheisesti uusien koulutusohjelmien valmistelussa hahmotellun Sokrateksen Grundtvig-toiminnon. Meitä ilahduttaa se, että toiminto on saanut pohjoismaisen kansansivistäjän nimen. Konferenssimme kunnianhimoisena tavoitteena on päästä ryhmissä keskustelemaan siitä, mitä Grundtvig-toiminto on käytännössä. Tähän pohditaan tarvitsemme teidän kaikkien kokemusta ja ideoita.
Eurooppalaisen ajattelun ja identiteetin vahvistaminen on tärkeää. Olemme konkreettisilla toimilla halunneet tiivistää aikuiskasvatuksen ja vapaan sivistystyön yhteyttä kulttuuriin ja korostaa opiskelua aikuisten elämäntapana. Helsinki on vuonna 200 yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Myös osana kulttuuripääkaupunkihanketta järjestämme laajan aikuiskoulutuskonferenssin "Adult Education and Culture Working Together" -Helsingissä 7.-10.9.2000. Toivottavasti tapaamme myös siellä.
Hyvät kuulijat. Arvoisat kansainväliset vieraamme
Toivon, että konferenssin aikana keskustellaan, väitellään ja tehdään hyviä johtopäätöksiä. Hyvää oppimista ei ole ilma iloa ja ihmettelyä. Uskon yhteiseen iloiseen oppimiseen ja yhdessäoloon.
Tervetuloa Suomen Turkuun.
